Ajankohtaista

Lapsuusmaisema

14/08/2015

Hiirenvirnat kiertyvät varpaisiini,
eikä minulla ole
kiire ojanpientareelta
mihinkään.
Maailma on tässä.
Harakankellot soittelevat lempilaulujani,
heinäsirkkojen jousiryhmä
kujeilee sovittajan kustannuksella.

Lapsuusmaisema,
melkein sama, kuin ennenkin.
Sama katto, samat pilvet,
sama jylhä kuusten kuiske.
Sama haaveileva pojanmieli,
auringonvirttämät
kulmakarvat tahattomasti kurtussa.

Kyösti Mäkimattila

lapsuusmaisema_300x300

Nämä vuodet

Kevät piirtää vihreällä kynällään.
Jumala on käynyt täällä ennenkin.
Pieni poikarukka veistelee jo kaarnaveneitään.
Taas tiedän sen paremmin, nyt minne lähtisin.

Aika kuluu, minä kulun,
en tiedä alusta, en milloin päättyy tää.
Aika kuluu, tekee todeksi tään sadun,
nämä vuodet sisälleni soimaan jää.

Kesä kylpee yöllisessä valossaan.
Lupiinit vain viittoo tietä huomiseen.
Ennen kuin on kesä hädin tuskin alussaan,
kantaa syksy sonaattejaan eteiseen.

Lokit piirtää satamissa kaariaan.
Tuuli suosiotaan antaa iltaisin.
Joka syksy lehdet toistaa samaa lauluaan
kuinka yllättää se ensipakkasin.

Liekit loistaa ikuisuuden valoaan
silti tuntuu että jotain menetän.
Talvi tuoda saisi peiton mukanaan.
Taas tunnen paremmin tään oudon ikävän.

Kyösti Mäkimattila

Samaa sielua

Tunnustan tään öisen kaipauksen,
en mitään sille voi,
se kiehtoo soinnuillaan.
Uskallan taas valtaan muistojen.

Ne laulujamme soi,
ja auttaa jaksamaan.
Mua uskomaan.
Kai kohdataan.

Uskothan myös sattumaan
ja siihen että vielä joskus kohdataan
Noin kysyit vakavana silmiin katsoen
ja tunsin sanojesi kauneuden.
Uskothan myös itsekin
on oma maailmansa sieluillammekin
ja siellä kohtalo ne yhteen kuljettaa.
Yötaivas silloin uuden tähden saa.

Viilentyy taas ilta varjoihin.
Kuin varkain etsiytyy
sun muistos jostakin.
Malta en ja käännyn sittenkin
kuin hehkus tuntien
oot täällä jossakin.
Jos löytäisin
sut kuitenkin.

Kyösti Mäkimattila

Kaipuun peili

Pyyhin peilistä pois
tuon pinnan heijastavan
kuinka helppoa ois
jos löytäisin toisen tavan

Kieltää mennyt kuin unohtamalla
kaikki kuitenkin on kuoren alla
mitään kaunista silti jättäisi en
kaipuun peilistä sua peilailen.

Milloin luoksein sut saan, sitä taas kyselen
katsoo vastaani vaieten taulu,
lipuu päivät kuin unessa etsien
yösoittona hiljainen laulu.

Missä lienetkin nyt, hetki kanssani jaa
peiliin katso, se muistoja kantaa
pinta tummunut kirkkaaksi jälleen tee
kaipuun kauniin se sisälleen kätkee.

Kyösti Mäkimattila

Onnenkyyneleet

Kastehelmiä
kaikki onnenkyyneleet.
ainut hetki, jonka tahdon elää

on
nyt.

Kesäyön tuuli
kantakoon ikkunasi taa
hyvänyön sanoja.

Eihän satumaa ole unta kauempana.

Kyösti Mäkimattila

Kaikki on tänään ihan uutta

Kaikki on tänään ihan uutta
ja minulla on kova jano
kaikkea tätä ihanuutta
vielä kovempi jano.

Haluaisin juoda elämän olutta
ehkä tuopin tai kaksi, voi neiti,
tuokaa olutta, tuokaa kaksi,

Elon muuttua suuremmaksi.

Kyösti Mäkimattila

Minä olen pimeä

Kalpeina keinuvat kuun varjot,
nuo loputtoman leikin öiset taitajat

Minä olen pimeä,
kuiskaan hiljaa

Niin hiljaa,
ettei kukaan sitä kuule valojen kohinassa

Kyösti Mäkimattila

Mustarastas

Tänä yönä olen mustarastas

Laulan tumman yön viileässä sylissä
ja tunnen linnunluissani,
kuinka maa huokaillen nukkuu
ja kastepisara hiipii timotein iholle.

Kyösti Mäkimattila

Silkkitähdet

Öisen maan kanssa ajattelen hyviä ajatuksia.
liitän ne, kuin silkkitähdet perunaliimalla
tuonne tummaan taivaankanteen.

Ja toivon hiljaa,
että tunnethan ne.

Kyösti Mäkimattila

Syksylle

Sysimustana huokaa juur´kynnetty pelto,
noin huokaa ja tummana höyryää.

Kanssa kaipuuni kaksin näin mietellään,
kun kurjet huutavat kyntäissään:

”Minne katosi polttava nuoruutes,
minne kesäinen kiihkeä muotos?”

Noille vastaan, kurjille, voimissain
enkä yhtään arkaile aatteissain:

”Kesä talless on kauniina mielessäin,
yöt valkeat, järvien seljät.
ja kiihkeys ainainen sisälläin,
kuin tyttöin kuvat niin heljät!”

Kyösti Mäkimattila

Ostoskori





Copyright © Kyösti Mäkimattila.