Kyösti Mäkimattila

Kyösti Mäkimattila on laulaja, pitkän linjan muusikko ja musiikintekijä. Tangokuningas 2013. Tällä sivulla Kyöstin esittelevät hänelle tärkeät ja läheiset henkilöt. Esittelyt aloittavat Turun Sanomien konkaritoimittaja Jukka Saarinen ja Kyöstin isä Antti Mäkimattila.


Kirkas valo, vahva varjokuva

Vuoden 2013 tangokuningas Kyösti Mäkimattila on ainutkertaisella tavalla piirtänyt kirkkaan valokaaren kolmen vuosikymmenen ikään ehtineen Seinäjoen Tangomarkkinoiden tähtitaivaalle. Sopivalla tavalla tangon kulta-aikojen kaukokaipuuta sekä tämän ajan iholle tulevia kosketuksia yhdistelemällä hän on noussut rakastetuksi kansansuosikiksi niin tangoväen kuin muunkin hyvän musiikin ystävien parissa.

Varjokuva-yhtyeen laulavasta rumpalista viihteen isoille estradeille noussut Mäkimattila hurmaa erityisesti sillä, että hän ei juuriaan, eikä suomalaiseen makuun niin tiukasti tarraavaa musiikkipohjaa unohda. Vuosikymmenten kokemus muusikon ja laulajan usein rankasta, kaikki mehut olemuksesta kiskovasta keikkailusta on auttanut tangokuningasta asettamaan oman tiensä kulkemiseen niin suunnan kuin määränkin. Siinä Mäkimattila on onnistunut tavalla, joka pitää hänet yhtyeineen tulevinakin vuosina suomalaiseen makuun sopivana, hieman äijämäisen jäyhänä viihteen edeskävijänä. Samalla karismalla ja yhtäläisellä tuntusiteellä, jolla aikanaan tiensä tähtiin raivasivat niin Reijo Taipale, Eino Grön, Topi Sorsakoski, Katri Helena kuin Paula Koivuniemikin. Kaikki he tietävät, mitä tarkoittaa nöyrä työnteko ihmisen iloksi, haavekuvien herättäjänä. Tekijäpuolella hengenheimolaisia ovat olleet Toivo Kärki, Unto Mononen, Reino Helismaa ja Juha Vainio.

Se, mikä tekee Kyösti Mäkimattilasta erityisen poikkeuksen hienojen tangokuninkaallisten hohtavassa helminauhassa on runous. Pitkillä keikkamatkoilla, synkkinä öinä, talven tuiskuissa on pienille paperinpaloille tai kännykän muistiin syntynyt suomalaisesta tangosta niin tuttua kaipuuta pois jonnekin aavan meren tuolle puolen tai kotiin rakkaiden luo. Vuoden 2013 tangomarkkinoilta liikkelle lähtenyt runoilijan ura pääsi vauhtiin jo samana syksynä, jolloin ilmestyi Mäkimattilan tietä viitoittava runoteos Suuntatähti. Se puolestaan ohjasi hänet vuoden 2014 tangomarkkinoille tultaessa tärkeään tuntuun, lempeään läheisyyteen, ihmisen ikuiseen ikävään ihon pinnalle ja lämpimään sen alle runoteoksessa Rakkaani.

Kahden ensimmäisen, keskenään aivan erilaisen, mutta mäkimattilamaisella tyylillä sittenkin niin samanlaisen runokirjan sanomaa voisi verrata hyvinkin vanhojen mestareiden Eino Leinon, Aaro Hellaakosken, Joel Lehtosen, J. L. Runebergin, J.H. Erkon ja Saima Harmajankin elämänpiirin tunnelmakuviin, mutta vertailua ei tarvitse tehdä. Kuten ei musiikissakaan mihinkään. Kyösti Mäkimattila on astunut sisälle isoista ovista. Niissä huoneissa palaa lempeä valo. Hyvä valo luo vahvan varjokuvan.

JUKKA SAARINEN


Kyösti kauan sitten

Lapsuusvuodet, kun perheessä on kolme melkein samanikäistä lasta, ovat ainakin ajoittain vanhemmille kohtalainen haaste. Yksi pyörä on hyvin usein leikeissä liikaa. Ja sen kuulee ja huomaa. Tässä kohdin Kyösti jäi meille vanhemmille mieleen jo varsin pienenä poikana omaten sovittelijan ja uuden leikin keksijän roolin.

Aika useissa muistikuvissani Kyösti myös “nykertää” jotain pientä. Ei tullut useinkaan tarkemmin tutkittua, mistä milloinkin oli kysymys. Mutta jotain niin pientä usein oli käsittelyssä, että sitä piti katsoa ihan läheltä. Sellainen kuva on jäänyt mieleeni. Kuin kädessä olisi ollut pieni, erikoinen kivi tai pieni kukka. Saattoi siinä olla pieni paperinpala ja kynäkin joskus. Noin 10-vuotiaana tärkeimmät harrastukset: lentopallo, suunnistus ja partio. Lentopallon osalta muistikuvista nousee mieleen E-poikien epävirallinen Suomen mestaruus, josta pokaali on muistona. Niihin aikoihin piti myös ratkaista, käyttääkö sormiaan soittamiseen vai palloiluun.

Murrosajan vuodet vierähtivät Kyöstin kohdalta jokseenkin ilman merkkejä ongelmista. Jo silloin musiikki ja kirjoittaminen ja piirtäminenkin antoivat riittävästi tekemistä ja puuhaa, joten ne kuukaudet ja vuodet kuluivat näin harrastusten parissa, ilman suurempia kriisejä tai varsinkin pojille siinä iässä sattuvia “toilailuja”. Ensin harjoiteltiin vanhan koulun keittolassa ja sitten siitä vähitellen lähdettiin keikkailemaan.

Kotikasvatus

Ei käy kiistäminen, että aika paljon meillä huudettiin silloin; 25 – 30 vuotta sitten. Jälkeenpäin on hiukan helpottanut meillä yrityksessämme työskennelleen Raijan kertoma näkökulma: hän muisteli päättäneensä silloin, että omia lapsiaan hän ei ikinä voisi sillä tavoin kasvattaa. Tämä tositarina jatkuu: väitti lopulta pistäneensä ehkä vielä paremmaksi! – Vaikka se korviin ja kitapurjeisiin ottaa ja naapurien ymmärrystä koettelee, niin on sittenkin käsirysyä tai joitain aresteja parempi vaihtoehto?

Jälkeenpäin ajatellen yksi vaikeimmin hoidettavista vaiheista on nuoren aikuistumisen oikeanlainen tukeminen. Missä vaiheessa aletaan antaa nuorelle itselleen vastuuta omista jutuistaan, koululäksyistä ja illan kotiintuloajoista yms? Tämä jälkimmäinen ainakin poikien keikkailun myötä eteni omalla painollaan? Ehkä se toisaalta oli hyvääkin harjoitusta, kun keikan jälkeen vasta aamuyöllä pääsivät unten maille. Mutta niitä läksyjä ja koulunkäyntiä olisi ilmeisesti tarvinnut pitempään vahtia; sitä on muutamaan otteeseen porukalla pohdiskeltu?

Omia polkuja kulkemaan

Eipä meillä vanhemmilla enää sitten armeijan jälkeen ollut Kyöstille paljoakaan annettavaa tai opastettavaa. Itse on valinnut tiensä ja vauhtinsa. Joidenkin merkittävimpien valintojen osalta toki käynyt mielipidettämme kysymässä. Itse kuitenkin päättänyt. Meidän osanamme on ollut vain myötäeläminen ja menestyksestään iloitseminen.

ANTTI MÄKIMATTILA, Kyöstin isä

Katso lisää




Yössä soi Americano



Pieni kukkanen



Tango kuuluu kaikille

sony music logo mv Polar Artistit otava logo mv bayerncar logo SMA logo mv tangomarkkinat mv 150x herrainpukimo mv 150x matrix mv
Copyright © Kyösti Mäkimattila. Web Design: Suomen Media & Action