KYÖSTIN KYNÄSTÄ

Vaikka olet vielä siinä

10/10/2015

Luen meistä joka ainoan sanan,
hukun sameisiin riveihin,
eksyn sivuilta sivulle,
aiemmin avaamattomalle.

Katson meistä joka ainoan kuvan,
sukellan syksyn väreihin,
unohdun valoista varjoihin,
vierailta vaietuille.

Kuuntelen meistä joka ainoan laulun,
sulkeudun samettisointuihin,
tuudittaudun tuttuihin säveliin,
ihollesi soitetuille.

Aleksis Kiven päivänä, 10.10.2015

Kyösti Mäkimattila

vaikka_olet_viela_siina

Ihana piäni ihminen

18/10/2015

Ehkä jonain päivänä,
hän miettii ja
tuijottaa kaunista äitiään
kirkkain silmin.
Ehkä jonain päivänä,
järjestellen jo
pienessä mielessään
lelupalikoita jännään seikkailuun.
Ehkä jonain päivänä,
totuus on kirkkaampi
kaikkia värejä.
Tossuissa itsesidotut rusetit
löytää tiensä
mielen avoimista ovista
aikuisten monimutkaiseen
maailmaan.

Pidä tuo toivo ja usko,
pidä katseesi loiste ja palo.
Vaikka vartut ja kuoresi kasvaa
kanna lahjana saamasi valo.

Niin se on meissä kaikissa,
niin se on sinussa aina,
ole rohkea, älä unohda,
ihana piäni ihminen.

Kyösti Mäkimattila

ihana_piani_ihminen_300x225

Lapsuusmaisema

14/08/2015

Hiirenvirnat kiertyvät varpaisiini,
eikä minulla ole
kiire ojanpientareelta
mihinkään.
Maailma on tässä.
Harakankellot soittelevat lempilaulujani,
heinäsirkkojen jousiryhmä
kujeilee sovittajan kustannuksella.

Lapsuusmaisema,
melkein sama, kuin ennenkin.
Sama katto, samat pilvet,
sama jylhä kuusten kuiske.
Sama haaveileva pojanmieli,
auringonvirttämät
kulmakarvat tahattomasti kurtussa.

Kyösti Mäkimattila

lapsuusmaisema_300x300

Lumpeenkukka

22/08/2015

Keinuin sylissäsi yli aamunkoiton.
Taivaansini peittonamme,
kuikan huuto valssinamme,
sanoimme kumpikin “Tahdon”.

Vesikirpun selkään murheeni suistin.
Vaikka kuihdun, muistan kaiken,
tummat varjot, taivaankaaren,
seuraavaan lukuun hetken veisin.

Kyösti Mäkimattila

lumpeenkukka_300x300

Sateenkaari alkaa sinusta

30/08/2015

Ymmärrän nyt, että
olet enemmän kuin
huolella varjellut muistot,
enemmän kuin
tarkkaan rajatut kuvat,
enemmän kuin
pitkään harkitut sanat.

Olet se ikuinen matka,
josta näkyy korkeintaan toinen puoli.
Olet se, jossa me kaksi
olemme yksi, olet ne kaikki värit.

Kiitos,
että tällä vimmaisella etsimisellä
on tarkoitus.
Kiitos,
että näytit, missä on sinun alkusi.
Kiitos,
että tiedän missä odotat.

Sisimpäsi arkku
anna rakkaudellani avata.

Kyösti Mäkimattila

sateenkaari_alkaa_sinusta_meri_teerisaari_300x451
Kuva: Meri Teerisaari

Hiljainen hetki

04/09/2015

Olkoon maa kenen hyvänsä,
olkoon lupaa tai ei,
syksy tai kevät,
viivyin tovin tässä.
Voit repiä minut irti,
siirtää muualle,
tuhota ja hävittää,
mutta muista,
että kasvoin tuokion tässä.

Tunsinko oloni kotoisaksi,
sainko riittävästi lämpöä ja valoa,
osasinko olla loukkaamatta
sinun pyhyyttäsi,
sitä en vielä tiedä,
mutta muistan, niin kauan kuin
muistini kantaa, että
vartuin tässä.

Vietän pienen hiljaisen hetken,
annan maailman laulujen soida,
merien vapaasti pauhata,
ikuisuuden kohista
ja otan vastaan rakkautesi.
Vihreän sylini tarjoan
vihallesi, peloillesi.

Kyösti Mäkimattila

hiljainen_hetki_300x225

Taivassalossa

05/09/2015

Katsoin kuvaa kauan,
en muistanut noin kauniiksi,
häkellyinkin kai hiukan.
Tahdon kulkea
tämän tien.
Nukkua päivät,
aistia yöt,
tulla osaksi sinua.
Tahdon sinun
totuutesi,
paljaan ja viimeisen.
Vuoroin peltoja,
vuoroin merta,
usvaharson sylissä,
tämä riittää,
tässä olkoon kaikki.
Tahdon osan elämästäsi,
tänä kuulaana, kultaisena
syysiltana.

Kyösti Mäkimattila

taivassalossa_300x224

Puintilomalla

09/09/2015

Kuka pui mitäkin,
tänään puin asioita.
Yritän ymmärtää
kaikkeuden tarkoituksia,
suurempia suunnitelmia,
hallittuja kokonaisuuksia.

Tänään luulen,
ettei sellaisia ole,
että on vain
mennyt, oleva, tuleva,
sen jotenkin ymmärrän.

Puituani
tarkastelen satoa,
laarin pohjalla
sanojen pieniä sarjoja.
Siinä on kaikki.

Menneessä kynä sauhusi
kaipauksen kaskessa,
olevassa näpyttelen
hehkuvaa lasista laihoa,
tulevassa sanani
kylvän ihosi kohoilevaan peltoon.

Kyösti Mäkimattila

puintilomalla_300x225
Kuva: Meri Teerisaari

Sylillinen ihmistä

26/09/2015

Kaukaa jo arvasin
estottomat aikeesi.
Avasit sylisi
olit halausta vailla.
Kuuntelin.
Tunsin sydämesi kiivaan tahdin.
Unelmissa kaikki on totta,
haaveissa värit kauniita.

Päästät irti,
katsot jonnekin kauas.
Emme sano sanaakaan,
kaikki olennainen sanottiin jo.

Kyösti Mäkimattila

sylillinen_ihmista_300x449
Kuva: Nauska

Yhtä levottomat

Yhtä levottomat, me,
meren kanssa,
odotamme sinua.

Onneksi lyhyt kesäyö
on vasta alussa,
on aikaa kiihkeästi kaivata.

Ja korkealla kaartuu peitto pilvien,
noin värittää sen kaipuuni purppura.
Väistyy aurinko jo pois tieltä varjojen,
ei pyydä lupaa, ei varoita.

Tule luokseni tänne varjoihin,
tule viileän pilvipeitteen alle.
Liian kirkas on loiste tähtien,
liian kirkas näin tummaan ikävään.

Kyösti Mäkimattila

Nämä vuodet

Kevät piirtää vihreällä kynällään.
Jumala on käynyt täällä ennenkin.
Pieni poikarukka veistelee jo kaarnaveneitään.
Taas tiedän sen paremmin, nyt minne lähtisin.

Aika kuluu, minä kulun,
en tiedä alusta, en milloin päättyy tää.
Aika kuluu, tekee todeksi tään sadun,
nämä vuodet sisälleni soimaan jää.

Kesä kylpee yöllisessä valossaan.
Lupiinit vain viittoo tietä huomiseen.
Ennen kuin on kesä hädin tuskin alussaan,
kantaa syksy sonaattejaan eteiseen.

Lokit piirtää satamissa kaariaan.
Tuuli suosiotaan antaa iltaisin.
Joka syksy lehdet toistaa samaa lauluaan
kuinka yllättää se ensipakkasin.

Liekit loistaa ikuisuuden valoaan
silti tuntuu että jotain menetän.
Talvi tuoda saisi peiton mukanaan.
Taas tunnen paremmin tään oudon ikävän.

Kyösti Mäkimattila

Samaa sielua

Tunnustan tään öisen kaipauksen,
en mitään sille voi,
se kiehtoo soinnuillaan.
Uskallan taas valtaan muistojen.

Ne laulujamme soi,
ja auttaa jaksamaan.
Mua uskomaan.
Kai kohdataan.

Uskothan myös sattumaan
ja siihen että vielä joskus kohdataan
Noin kysyit vakavana silmiin katsoen
ja tunsin sanojesi kauneuden.
Uskothan myös itsekin
on oma maailmansa sieluillammekin
ja siellä kohtalo ne yhteen kuljettaa.
Yötaivas silloin uuden tähden saa.

Viilentyy taas ilta varjoihin.
Kuin varkain etsiytyy
sun muistos jostakin.
Malta en ja käännyn sittenkin
kuin hehkus tuntien
oot täällä jossakin.
Jos löytäisin
sut kuitenkin.

Kyösti Mäkimattila

Kaipuun peili

Pyyhin peilistä pois
tuon pinnan heijastavan
kuinka helppoa ois
jos löytäisin toisen tavan

Kieltää mennyt kuin unohtamalla
kaikki kuitenkin on kuoren alla
mitään kaunista silti jättäisi en
kaipuun peilistä sua peilailen.

Milloin luoksein sut saan, sitä taas kyselen
katsoo vastaani vaieten taulu,
lipuu päivät kuin unessa etsien
yösoittona hiljainen laulu.

Missä lienetkin nyt, hetki kanssani jaa
peiliin katso, se muistoja kantaa
pinta tummunut kirkkaaksi jälleen tee
kaipuun kauniin se sisälleen kätkee.

Kyösti Mäkimattila

Kaikki on tänään ihan uutta

Kaikki on tänään ihan uutta
ja minulla on kova jano
kaikkea tätä ihanuutta
vielä kovempi jano.

Haluaisin juoda elämän olutta
ehkä tuopin tai kaksi, voi neiti,
tuokaa olutta, tuokaa kaksi,

Elon muuttua suuremmaksi.

Kyösti Mäkimattila

Onnenkyyneleet

Kastehelmiä
kaikki onnenkyyneleet.
ainut hetki, jonka tahdon elää

on
nyt.

Kesäyön tuuli
kantakoon ikkunasi taa
hyvänyön sanoja.

Eihän satumaa ole unta kauempana.

Kyösti Mäkimattila

Silkkitähdet

Öisen maan kanssa ajattelen hyviä ajatuksia.
liitän ne, kuin silkkitähdet perunaliimalla
tuonne tummaan taivaankanteen.

Ja toivon hiljaa,
että tunnethan ne.

Kyösti Mäkimattila

Minä olen pimeä

Kalpeina keinuvat kuun varjot,
nuo loputtoman leikin öiset taitajat

Minä olen pimeä,
kuiskaan hiljaa

Niin hiljaa,
ettei kukaan sitä kuule valojen kohinassa

Kyösti Mäkimattila

Mustarastas

Tänä yönä olen mustarastas

Laulan tumman yön viileässä sylissä
ja tunnen linnunluissani,
kuinka maa huokaillen nukkuu
ja kastepisara hiipii timotein iholle.

Kyösti Mäkimattila

Syksylle

Sysimustana huokaa juur´kynnetty pelto,
noin huokaa ja tummana höyryää.

Kanssa kaipuuni kaksin näin mietellään,
kun kurjet huutavat kyntäissään:

”Minne katosi polttava nuoruutes,
minne kesäinen kiihkeä muotos?”

Noille vastaan, kurjille, voimissain
enkä yhtään arkaile aatteissain:

”Kesä talless on kauniina mielessäin,
yöt valkeat, järvien seljät.
ja kiihkeys ainainen sisälläin,
kuin tyttöin kuvat niin heljät!”

Kyösti Mäkimattila

Aika

Aika. Ah, miten huumaava,
miten tyrmäävä on
tämä ajan kiihkeä juoksu,
sen vastustamaton vyöry ja
lahjomaton leikki.

Ehtymättömästi uusiutuu aika,
joka pieninkin hetki
ja niin suloinen se on,
välissämme,
särkymätön siteemme.

Tästä ajasta nautin,
tunnenhan sinut,
niin ja tunnen kaikki tunteet,
kaiken –ajan.

Kyösti Mäkimattila

Täysikuu

Täysikuu,
varjosielujen vaellusvalo.

Kullanpuhtaina kaartuvat
kiiltoisat kajosi,
hiljaisina heijastuvat
lumosanasi.

On vaikeaa olla vaiti tällaisina öinä.

Kyösti Mäkimattila

Enemmän

Muutuin sametiksi käsissäsi,
minä pellavainen.
Nousin pesästä siivilleni,
untuvainen.

Katsoin korkeuksista taivaitten rantoja
ja yht’äkkiä löysin onnen alkujuurille.

Tahdon tietää enemmän;
onko tämä onneni joltain toiselta pois,
onko jonkun toisen onni minulta pois?

Kiipeän ylemmäs,
sinne mistä pudotaan satuttaen,
etsiydyn pimeille poluille,
joilta lintujen laulut ovat aikaa paenneet.

Kyösti Mäkimattila

Tulin takaisin

Tulin takaisin,
kuten lupasin.

Vuodet
ovat veronsa perineet.
Ahmitut yöt
uurteensa painaneet.

Kertaakaan en katunut,
en miettinyt kääntyisinkö.
Luotin lempeään tuuleen,
luotin purppuraan hehkuun.

Tulin takaisin.

Kyösti Mäkimattila

Susi

Tänä yönä
olen susi.

Ah, niin malttamattomana
odotan helliä
ja niin provosoivia kosketuksiasi.

Kuulethan ulvontani
kaikki siniset soinnut,
jotka iltalaulunani laulan ikkunasi alla.

Vakuuttuneena
pilveintakaisesta täysikuusta
nukun sudenuntani,
eikä maailman takkuiset tuulet osu karvapeitteeseeni.

Kyösti Mäkimattila

Katso lisää




Yössä soi Americano



Pieni kukkanen



Tango kuuluu kaikille

sony music logo mv Polar Artistit otava logo mv bayerncar logo SMA logo mv tangomarkkinat mv 150x herrainpukimo mv 150x matrix mv
Copyright © Kyösti Mäkimattila. Web Design: Suomen Media & Action