Runot

Vaikka olet vielä siinä

10/10/2015

Luen meistä joka ainoan sanan,
hukun sameisiin riveihin,
eksyn sivuilta sivulle,
aiemmin avaamattomalle.

Katson meistä joka ainoan kuvan,
sukellan syksyn väreihin,
unohdun valoista varjoihin,
vierailta vaietuille.

Kuuntelen meistä joka ainoan laulun,
sulkeudun samettisointuihin,
tuudittaudun tuttuihin säveliin,
ihollesi soitetuille.

Aleksis Kiven päivänä, 10.10.2015

Kyösti Mäkimattila

vaikka_olet_viela_siina

Ihana piäni ihminen

18/10/2015

Ehkä jonain päivänä,
hän miettii ja
tuijottaa kaunista äitiään
kirkkain silmin.
Ehkä jonain päivänä,
järjestellen jo
pienessä mielessään
lelupalikoita jännään seikkailuun.
Ehkä jonain päivänä,
totuus on kirkkaampi
kaikkia värejä.
Tossuissa itsesidotut rusetit
löytää tiensä
mielen avoimista ovista
aikuisten monimutkaiseen
maailmaan.

Pidä tuo toivo ja usko,
pidä katseesi loiste ja palo.
Vaikka vartut ja kuoresi kasvaa
kanna lahjana saamasi valo.

Niin se on meissä kaikissa,
niin se on sinussa aina,
ole rohkea, älä unohda,
ihana piäni ihminen.

Kyösti Mäkimattila

ihana_piani_ihminen_300x225

Sylillinen ihmistä

26/09/2015

Kaukaa jo arvasin
estottomat aikeesi.
Avasit sylisi
olit halausta vailla.
Kuuntelin.
Tunsin sydämesi kiivaan tahdin.
Unelmissa kaikki on totta,
haaveissa värit kauniita.

Päästät irti,
katsot jonnekin kauas.
Emme sano sanaakaan,
kaikki olennainen sanottiin jo.

Kyösti Mäkimattila

sylillinen_ihmista_300x449
Kuva: Nauska

Puintilomalla

09/09/2015

Kuka pui mitäkin,
tänään puin asioita.
Yritän ymmärtää
kaikkeuden tarkoituksia,
suurempia suunnitelmia,
hallittuja kokonaisuuksia.

Tänään luulen,
ettei sellaisia ole,
että on vain
mennyt, oleva, tuleva,
sen jotenkin ymmärrän.

Puituani
tarkastelen satoa,
laarin pohjalla
sanojen pieniä sarjoja.
Siinä on kaikki.

Menneessä kynä sauhusi
kaipauksen kaskessa,
olevassa näpyttelen
hehkuvaa lasista laihoa,
tulevassa sanani
kylvän ihosi kohoilevaan peltoon.

Kyösti Mäkimattila

puintilomalla_300x225
Kuva: Meri Teerisaari

Taivassalossa

05/09/2015

Katsoin kuvaa kauan,
en muistanut noin kauniiksi,
häkellyinkin kai hiukan.
Tahdon kulkea
tämän tien.
Nukkua päivät,
aistia yöt,
tulla osaksi sinua.
Tahdon sinun
totuutesi,
paljaan ja viimeisen.
Vuoroin peltoja,
vuoroin merta,
usvaharson sylissä,
tämä riittää,
tässä olkoon kaikki.
Tahdon osan elämästäsi,
tänä kuulaana, kultaisena
syysiltana.

Kyösti Mäkimattila

taivassalossa_300x224

Hiljainen hetki

04/09/2015

Olkoon maa kenen hyvänsä,
olkoon lupaa tai ei,
syksy tai kevät,
viivyin tovin tässä.
Voit repiä minut irti,
siirtää muualle,
tuhota ja hävittää,
mutta muista,
että kasvoin tuokion tässä.

Tunsinko oloni kotoisaksi,
sainko riittävästi lämpöä ja valoa,
osasinko olla loukkaamatta
sinun pyhyyttäsi,
sitä en vielä tiedä,
mutta muistan, niin kauan kuin
muistini kantaa, että
vartuin tässä.

Vietän pienen hiljaisen hetken,
annan maailman laulujen soida,
merien vapaasti pauhata,
ikuisuuden kohista
ja otan vastaan rakkautesi.
Vihreän sylini tarjoan
vihallesi, peloillesi.

Kyösti Mäkimattila

hiljainen_hetki_300x225

Sateenkaari alkaa sinusta

30/08/2015

Ymmärrän nyt, että
olet enemmän kuin
huolella varjellut muistot,
enemmän kuin
tarkkaan rajatut kuvat,
enemmän kuin
pitkään harkitut sanat.

Olet se ikuinen matka,
josta näkyy korkeintaan toinen puoli.
Olet se, jossa me kaksi
olemme yksi, olet ne kaikki värit.

Kiitos,
että tällä vimmaisella etsimisellä
on tarkoitus.
Kiitos,
että näytit, missä on sinun alkusi.
Kiitos,
että tiedän missä odotat.

Sisimpäsi arkku
anna rakkaudellani avata.

Kyösti Mäkimattila

sateenkaari_alkaa_sinusta_meri_teerisaari_300x451
Kuva: Meri Teerisaari

Lumpeenkukka

22/08/2015

Keinuin sylissäsi yli aamunkoiton.
Taivaansini peittonamme,
kuikan huuto valssinamme,
sanoimme kumpikin “Tahdon”.

Vesikirpun selkään murheeni suistin.
Vaikka kuihdun, muistan kaiken,
tummat varjot, taivaankaaren,
seuraavaan lukuun hetken veisin.

Kyösti Mäkimattila

lumpeenkukka_300x300

Lapsuusmaisema

14/08/2015

Hiirenvirnat kiertyvät varpaisiini,
eikä minulla ole
kiire ojanpientareelta
mihinkään.
Maailma on tässä.
Harakankellot soittelevat lempilaulujani,
heinäsirkkojen jousiryhmä
kujeilee sovittajan kustannuksella.

Lapsuusmaisema,
melkein sama, kuin ennenkin.
Sama katto, samat pilvet,
sama jylhä kuusten kuiske.
Sama haaveileva pojanmieli,
auringonvirttämät
kulmakarvat tahattomasti kurtussa.

Kyösti Mäkimattila

lapsuusmaisema_300x300

Nämä vuodet

Kevät piirtää vihreällä kynällään.
Jumala on käynyt täällä ennenkin.
Pieni poikarukka veistelee jo kaarnaveneitään.
Taas tiedän sen paremmin, nyt minne lähtisin.

Aika kuluu, minä kulun,
en tiedä alusta, en milloin päättyy tää.
Aika kuluu, tekee todeksi tään sadun,
nämä vuodet sisälleni soimaan jää.

Kesä kylpee yöllisessä valossaan.
Lupiinit vain viittoo tietä huomiseen.
Ennen kuin on kesä hädin tuskin alussaan,
kantaa syksy sonaattejaan eteiseen.

Lokit piirtää satamissa kaariaan.
Tuuli suosiotaan antaa iltaisin.
Joka syksy lehdet toistaa samaa lauluaan
kuinka yllättää se ensipakkasin.

Liekit loistaa ikuisuuden valoaan
silti tuntuu että jotain menetän.
Talvi tuoda saisi peiton mukanaan.
Taas tunnen paremmin tään oudon ikävän.

Kyösti Mäkimattila

Katso lisää




Yössä soi Americano



Pieni kukkanen



Tango kuuluu kaikille

sony music logo mv otava logo mv SMA logo mv tangomarkkinat mv 150x herrainpukimo mv 150x matrix mv
Copyright © Kyösti Mäkimattila. Web Design: Suomen Media & Action